Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. toukokuuta 2017

Ompelua ja ruuhkavuosia

Meillä on ollut tosi kiireinen kevät ja kiire jatkuu edelleen. 
Ehkä nämä ovat nyt ne ruuhkavuodet.
Kevääseen on mahtunut myös sopivissa määrin käsitöiden tekemistä.
Ompeluhuoneeseen olen karannut aina kun tilanne sitä vaatii.

Tilaustyöpukuja olen tehnyt muutaman, tässä esittelen niistä pari.

Pinkki pitkähihainen puku on tehty tilaajan piirustuksen pohjalta. 
Väreinä käytin kirsikanpunaista ja pinkkiä. 
Swarovskin strasseja käytin kolmenkokoisia. 
Kimmeltävät jotenkin hienommin, kun ovat eri kokoisia.



Puku näyttää takaa tältä, takana ei ole strasseja.



Petroolin värinen kukkapuku lähti tilauksesta synttärilahjaksi. 
Tykkään tästä väristä kovasti, sävyn virallinen nimi taisi olla Emerald. 
Onneksi kangasta jäi myös toiseen pukuun, joka on tuolla keskeneräisten kasassa.



Omalle neidille ompelin taas lisää pukuja. 
Olen alkanut tehdä jo seuraavaa kokoa siltä varalta, että Prinsessa joskus siihen kasvaa :) 
Nämä uudet puvut ovat kyllä päässeet jo käyttöön, mutta niissä on vielä paljon kasvunvaraakin.



Tästä koukeropuvusta tuli minun mielestä kaunein puku, jonka olen tehnyt. 
Tai ainakin se sijoittuu top kolmoseen. 
Nämä värit olivat jotenkin kovin keväiset ja huutelivat, että pitää päästä samaan pukuun. 
Strassien kanssa lähti mopo vähän keulimaan, kuten minulla usein. 
Nyt on ainakin kimallusta :)



Olen pitkään miettinyt erilaisia strassikoristeluja pukuihin ja tälläinen "kaulakoru"-tyyppinen koristelu piti johonkin sovittaa. 
Tämän puvun kankaat ovat täysin jämäpaloista koottu. 
Kelpuutettiin käyttöön onneksi.




Mustaa tavallista lycraa ja Kangastukun kimaltavaa lycraa kokeilin uuteen malliin. 



Tässä puvussa juju on selkäpuolella. 
Niskassa on kaksi pientä hakasta. 
Ensin mietin, että onkohan tämä vaikea pukea ja riisua, 
mutta ei kuulemma ole kun tekniikan hoksasi.

 

Shortsivalikoima on myös täydentynyt muutamilla uusilla. 
Kiva, kun tällaisiin pieniin shortseihin menee niin vähän kangasta, että voi helposti hyödyntää jämäpaloja.



Minni Hiiri -puku on ollut jo pitkään suunnitelmissa. 
Idea alkoi heti muhia, kun näin Flextexillä tätä pallolycraa. 
Puku ja shortsit valmistuivat sopivasti vappuaaton treeneihin.


Sen lisäksi, että olen vähän ommellut, olen myös harjoitellut Prinsessan hiuksiin erilaisia kampauksia. 
Välillä onnistuu, välillä ei.








Prinsessalla on ollut muutamat voimistelukisat ja vielä yhdet ovat edessä ensi viikonloppuna. 
HarakkaHampaalla on kouluun tutustuminen. 
Seuraavaksi ompeluvuorossa olisi HarakkaHampaalle paitoja. 
On taas se mies vähän venähtänyt. 
En vain tiedä, missä välissä ehdin omplemaan, kun ensi viikollakin on joka päivä jotain ekstramenoja. 
Voi näitä ruuhkavuosia!

Ps. Voimistelukankaita ja voimistelupukujen ja shortsien kaavoja voi ostaa Flextexiltä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Uuden kaavan kokeilua

Tein muutaman voimistelupuvun uudella kaavalla. Tai onhan noiden tekemisestä jo hetken aikaa vierähtänyt, mutta kun kaksi puvuista lähtivät käyttöön välittömästi niiden valmistuttua, niin en ehtinyt kuvia napata. Oikein salamana katosivat käsistäni ja menivät tositoimiin. Oikeastaan parempi niin, että olivat mieluisia, kuin että olisivat jääneet hengariin roikkumaan.


Tämän puvun tein näistä kolmesta ensimmäisenä. 
Kaava on Jalien 3464 ja siitä loistava, että siihen voi käyttää ja yhdistellä kaikkia jämäpaloja. Kapeatkin soirot pääsevät hyötykäyttöön.


Otin Prinsessalle jo käyttöön isomman koon, eli kahdeksanvuotiaan koon, vaikka 7-vuotiaan koko on vielä käytössä. Onpahan vähän kasvunvaraa. Kaava oli muuten loistava, mutta kuten kuvista näkyy, niin hihoissa on liikaa väljyyttä tai Prinsessan hauikset ovat liian pienet :)
Vähän jo kavensin hihaa, mutta saisi kaventaa enemmänkin. Prinsessan mielestä on kuulemma ihan hyvä, eikä väljyys haittaa.
Puvussa on yhdistelty siis turkoosia mystiikka-lycraa ja pinkkiä sekä turkoosia hologrammilycraa.

Tästä puvusta tuli niin herkku ja kimmeltävä tuon hololycran ansiosta, ettei laitettu edes yhtään strasseja.  


Tähän toiseen pitkähihaiseen valitsin kankaat ihan sattumalta, sillä nämä sattuivat olemaan kangaspinossa päällekäin ja siitä ne sitten bongasin.


Flo orange ja Aquamarine mystiikka-lycra saivat kaverikseen hopeaa holo-mystiikkaa lycraa.


Etukappaleelle kiinnitin muutaman aquamarinen Swarovskin strassin.

On kuulemma ihanin puku ikinä :)



Tämä hihaton puku on myös samaa kahdeksanvuotiaan kokoa ja siinä yhdistyvät vaaleansininen ja lime mystiikka-lycra sekä keltainen hologrammilycra.
 

Puku on Prinsessan mielestä liian keväinen eikä kuulemma sovi hänen väreihinsä, joten meni tuonne Myytävät-välilehdelle suoraan myyntiin.

On se niin mainio noiden mielipiteidensä kanssa :)


Kaikkia näitä ihania kankaita ja hyviä kaavoja voi ostaa Flextexiltä, jossa on paras asiakaspalvelu ikinä. Suosittelen!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

DIY voimistelupuku

Tässäpä tämä, paljon kysytty toivepostaus voimistelupuvun ompelusta. 
Tapoja on varmasti yhtä monta kuin ompelijaakin, mutta näin minä sen teen. 
Kerran aiemminkin kerroin voimistelupuvun ompelusta täällä *klik*, mutta se oli aavistuksen sarkastinen postaus.

Tähän olen nyt juurta jaksaen yrittänyt kertoa ja kuvata kaiken.
Käytössäni on tavallinen saumuri ja ompelukone. 
  • Kaava. Ensin siis tarvitaan se voimistelupuvun kaava. Senhän voi piirtää itsekin, mutta  suosittelen ihan ostokaavaa. Niitä löytyy muun muassa Etsystä, mutta minun suosikikseni ovat nousseet Jalien kaavat, joita saa vaikkapa Flextexiltä. Kaavoissa on paljon eroja, joten suosittelen mittaamaan sen, jolle pukua tehdään. Huonolla kaavalla saa vain hampaitten kiristystä aikaiseksi, joten siihen kannattaa panostaa.
  • Kankaat. Kannattaa aloittaa aavistuksen edullisemmilla lycrakankailla, joita löytyy vaikka sukeltelemalla kangaskauppojen palalaareihin. Sitten kun tietää, että kankaat eivät mene hukkaan, niin voi alkaa hienostella niiden suhteen. Esimerkiksi Kangastukusta ja Flextexiltä saa hyviä voimistelupukukankaita.
  • Neulat ja langat. Neuloiksi lycralle ehdottomasti Mictotex-neulat. Lankana käytän joko ihan tavallista lankaa, tai sitten sieppariin laitan pehmeämpää kreppilankaa. Tähän pukuun laitoin sieppariin kreppilankaa. Saumurissani on siepparinmuunnin, joka asetetaan yläsieppariin ja näin se saadaan pois käytöstä. Eli ommel on silloin kolmilankainen simultaanitikki, joka joustaa, joustaa ja joustaa. Jos käytät tavallista saumuriommelta, niin käytä pitkää pistoa ja kokeile, että sauma kestää kovaa venytystä.
 Kuvassa siis se siepparinmuunnin.  

Sitten aletaan töihin:

Ensin leikataan kaavan mukaan tarvittavat kappaleet halutusta kankaasta.
Jos etu- ja takakappale koostuvat useammasta palasta, ne ommellaan ensiksi kasaan. 

Seuraavaksi minun tavassani on vuorossa koristelu. 
Olen huomannut, että on tosi paljon helpompaa koristella pelkkiä kappaleita ennen ompelua, kuin valmista pukua.


 Koristellahan voi vaikka strasseilla, valmiilla strassikuvilla tai sitten näillä kankaasta leikatuilla kuvioilla. 
Tähän pukuun ajattelin ommella keltaisesta hololycrasta leikatun perhosen. 
Onkin oikein kunnon sitruunaperhonen.

Apuna kuvioiden applikoimisessa käytän suihkutettavaa sprayliimaa, joka haihtuu pois ja loput lähtee sitten viimeistään vesipesussa. 
Tai pitäisi lähteä, mutta ei ainakaan lähtenyt meidän kylpyhuoneen lattiasta :) 
Suosittelen siis valitsemaan suihkutuspaikan tarkoin ja suojamaan pöydän yms.
Sprayliiman avulla kuviot pysyvät hyvin paikoillaan, eikä nuppineuloja tarvita.


Liimaamisen jälkeen harsin kuitenkin kuvion kankaaseen kiinni. 
Harsin tietenkin koneella, suoralla ompeleella ja pitkällä pistolla. 
Piston pituus on minulla tässä 5. 
Käytän kontrastinväristä lankaa, jotta se on sitten lopuksi helppo purkaa pois.


Harsimisen jälkeen vaihdetaan langat kuvioon sopiviksi. 
Minulla myös alalanka on samanvärinen kuin ylälanka, jotta se ei vahingossakaan erotu, jos jostain pilkistäisi oikealle puolelle. 
Kuvio applikoidaan siksakilla. 
Ommelta kannattaa testata koetilkkuun ensin, jotta on varmasti hyvä.

Ompeleen tulee mennä ihan reunaan, jotta reunat eivät ala repsottaa ja tässä vaiheessa ei kannata mennä kaasu pohjassa :)


Applikoinnin jälkeen pitäisi nurjalta näyttää tältä ja tuosta on nyt sitten helppo ratkoa tuo musta lanka pois.

Tämän jälkeen seuraakin se suurin näpertelyvaihe, jos haluaa kiinnittää pukuun lisäksi strasseja.


Tämmöisissä yksittäisten strassien kiinnittelyssä käytän hotfix-strasseja ja tuota BeJeweler Pro -kolvia. 
Parhaaksi pääksi tuohon laitteeseen olen todennut sen sileän pään, sillä silloin ei ole suurta vaaraa, että strassia kiinnittäessä polttaisi reiän myös kankaaseen. 
Jos jonkun isomman strassikuvion aikoo kiinnittää, niin silloin on helpompaa asetella hotfix-strassit ensin siirtokalvolle ja sitten kiinnittää silittämällä kankaaseen kiinni. 


Tähän siis käytin yksittäisiä strasseja ja ensin ne asetellaan pinseteillä haluttuun kohtaan ja sitten painetaan tuolla kolvilla yksitellen, niin että strassin pohjassa oleva kuumaliima sulaa ja strassi kiinnittyy kankaaseen.


Tässä kuvassa näkyy, miten perhonen sai tuntosarvet ja vauhtiraidan perään. 
Vai ovatko nuo jarrutusjäljet? :)

Sitten alkaakin se varsinainen ompelu.

Puvun kappaleet laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ensin neulataan olkasaumat yhteen ja sitten huristellaan ne saumurilla kiinni.
Jos tekisin hihallisen puvun, niin hihat kiinnittäisin tässä vaiheessa. 


Sitten neulataan sivusaumat yhteen ja ommellaan saumurilla ne ja lopuksi sama tehdään haarasaumalle. 
Hihallisen puvun hiha- ja sivusaumat ompelen yhdellä ompeleella hihansuusta tuonne jalantielle saakka.


Sitten puku käännetään oikein päin ja hei, sehän näyttääkin jo ihan jumppapuvulta!


Tässä vaiheessa tarvitaan kasa kuminauhaa ja nyt kannattaa huomioida, että kuminauhoissa on ihan valtavia eroja. 
Toiset ovat hyviä, joustavia ja kestäviä ja toiset ihan kuraa. 
Ja joskus sitä ostaa 50 metriä sitä huonoa ja yrittää keksiä mitä sille tekisi.
Tässä puvussa käytän 8mm kuminauhaa. Suosittelen käytettäväksi 5-10mm leveää.
Mitataan kuminauhat sopiviksi, siinä kaavassa, jos se on hyvä kaava, on kerrottu, kuinka pitkiä kuminauhoja laitetaan, mutta nekin kannattaa mitata käyttäjälle sopiviksi. 
Kuminauhat ommellaan renkaaksi ja tähän voi käyttää joko siksakkia tai suoraa ommelta. 
Itse ompelin ihan vaan suoralla.


Kuminauhat neulataan tarkasti kaula-aukkoon, reisiaukkoihin ja kädenteille. 
Olen huomannut, että kun tämän vaiheen tekee kunnolla, niin lopputulos on siisti.


Yleensä kiinnitäin vain yhden kuminauhan kerrallaan ja ompelen, mutta tässä kiinnitin kaikki, noin niin kuin muodon vuoksi.


Sitten vain huristellaan saumurilla kuminauhat kiinni kevyesti venyttäen. 

Huomiota kannattaa kiinnittää saumakohtiin ja kääntää saumanvarat aina samaan suuntaan. 
Itse käännän kaikki saumanvarat aina takakappaleen puolelle.



Tämän jälkeen puku onkin viittä vaille valmis.

Sitten vielä pujotetaan saumurin roikkuvat hännät saumuriompeleen sisälle isolla neulalla.


Kuminauhat käännetään nurjalle ja ommellaan päältä kaksoisneulalla, pitkähköllä tikillä.
Muistetaan taas saumojen kohdalla ne saumanvarat, että ne kääntyvät aina samaan suuntaan. 


Tässä vaiheessa voi siis käyttää apuna myös nuppineuloja, mutta se ei ole minusta välttämätöntä.


Jos käytössäni olisi peitetikkikone, niin ompelisin kuminauhat siksakilla paikoilleen ja sitten ajelisin sillä peittarilla päältä, mutta eipä ole vieläkään sitä tullut hankittua.


Sitten puku onkin valmis ja sitä voi vähän ihailla...


...ja sovittaa oikean kokoisen käyttäjän päälle.


Eihän ollutkaan vaikeaa? Nyt kaikki ompelemaan voimistelupukuja!

Tämä puku ei jää meille, koska on kuulemma väärän värinen ja vääränlainen ja väärä kuvio, joten siirtyy pian tuonne myytävät-sivulle.



perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Vuosi 2016 alkaa olla paketissa.

Tänä vuonna olen ommellut, olen neulonut, olen purkanut, olen ratkonut.
Olen heittänyt käsitöitä välillä käsistäni. Olen päästänyt niiden vuoksi kirosanoja.
Olen katkonut pari puikkoa työn touhussa, olen katkonut neuloja kesken ompelun.
Olen nauttinut, olen rentoutunut, olen stressaantunut.  Olen iloinnut ja olen ollut ylpeä tekeleistäni.
Olen osallistunut haasteisiin ja leikkeihin, joista olen samalla nauttinut, mutta joiden vuoksi verenpaineeni on hetkittäin noussut. 
Olen onnistunut ja olen epäonnistunut.

Minun rakkain harrastukseni. Käsityöt <3

Tänä vuonna olen saanut aikaiseksi 45 neuletyötä. Tässä kuvattuna 43 niistä.
Lisäksi oli keväällä tehty Vadelmahuivi Sny:lleni, josta en muistanut ottaa kuvaa ja nuo edellisen postauksen Aallonmurtajat.





Olen ommellut kymmeniä voimistelupukuja, shortseja, leggareita.



Olen ommellut myös muutamia vaatekappaleita, luisteluvaatteita ja jopa uimapuvun.
Olen saanut toisen lapseni esittelemään valmiita tuotoksia kameralle satoja kertoja,
toista lastani en kertaakaan.

Lankakaapilleni on käynyt vuodessa joku paisumus:



 Vaikka olen onnistunut ja nauttinut, olen myös ollut kovin stressaantunut ja suorituskeskeinen. 
On pitänyt saada nopeasti valmista.
Olen tehnyt tilaustöitä kiireellä, ommellen niskat jumissa.

Tämän ei pitänyt olla se juttu, miksi käsitöitä teen.

Ensi vuonna:
teen vähemmän
ja nautin enemmän.
En ota tilaustöitä vastaan, jos ei huvita.
En osallistu mihinkään haasteisiin, joissa verenpaine nousee.
Rentoihin haasteisiin voin osallistua.
Nautin tekemisestä, enkä vain valmiiksi saamisesta.
Teen mitä huvittaa, koska tämä on minun harrastukseni.

Kohta raketit paukkuu.

Puikoilla on säärystimet Mummilleni.
Niiden kanssa en kiirehdi. Neulon mukaan lämpimiä ajatuksia.

Onnellista uutta vuotta!