Syksyn ensimmäiset

Katse on jo syksyssä, vaikka elokuu kai vielä virallisesti kuuluu kesälle.

HarakkaHammas jatkaa päiväkodissa ja Prinsessa lähtee kouluun. Uusia tuulia siis. Ja uusia vaatteita. HarakkaHammas on kasvanut ihan valtavasti yhtäkkiä ja juuri myin FB:n ommeltujen vaatteiden kirppiksellä ison paketin pieniä 110cm paitoja. 116 senttiset ovat olleet jo hetken käytössä, mutta peruspaitoja alan kyllä tehdä 122 senttisiä kaappiin. Onpahan sitten mistä ottaa.

Prinsessan kouluvaatepähkäilyt ovat jo pitkällä, mutta niistä ei ole vielä mitään tänne blogiin tulossa, sillä ovat aika pitkälti kankaina ja kaavoina vielä :)

Joten ensiksi vuorossa herra HarakkaHammas ja satsi syksyisiä vaatteita.

Ninjago-fania on helppo miellyttää. Ommellaan yksivärisestä jerseystä paita (huom! täytyy olla ninjanvärinen) ja silitetään siihen pala silityskalvoa. Syntyi lempipaita :) Kiitos Johannalle silityskalvon leikkaamisesta!

(housut ovat jo vanhat ja jäämässä pieniksi)

Huppariin tarvittiinkin sitten jo pikkuisen enemmän.
Kaava on Kettu Pettunen Ottobre-lehdestä 6/2012. Ohjeesta poiketen vuoritin vain hupun.

Tykkään kauluksesta, sillä se nousee ylös olematta kuristavan tiukka. 

Suloinen kettukangas on paksua harjattua svetaria Lieblingsstückelta.

 Hupun raitatrikoo on joku vanha jemma, ehkä Kestovaippakaupasta.

Taskut ja kaikki jaksoin värkätä (usein oikaisen yksityiskohdissa, mutta nyt en).

Ja onneksi poikakin tykkäsi. Pehmeä ja lämmin, juuri kuten lastenvaatteen mielestäni pitääkin olla.

Peruspaitoja ja -housuja ompelin kasan päiväkotikäyttöön. Ensin ajattelin ommella kolme settiä, mutta sitten silmiini osui tuo okranvärinen resori kangaskaapista, joka mielestäni sopi jokaisen kankaan kanssa.
Teinkin sitten kolmet toisiinsa sointuvat paidat ja housut, joita voi yhdistellä miten haluaa.

Kaikki housukankaat olen ostanut Ottobren myymälästä, kuten myös paitojen ötökät ja muurahaiset. HarakkaHammas itse valitsi paitakankaat.  Jalkapallot on tilattu Majapuulta.

Housuihin saa kivasti ilmettä leikkelemällä sivusaumallisiin housuihin päälleommeltavat taskut. Taskujen suuaukon voi joko kantata, tai sitten kuten minä tein, eli kaksinkertaisella resorilla. Lopuksi vain tikataan taskut etukappaleisiin.

Ja sitten niitä yhdistelyjä:

Voi että tykkään tästä okrasta väristä juuri harmaaseen tai petrooliin yhdistettynä. Kovin syksyistä.

Ja nyt niiden kouluvaatteiden pariin. Hyviä vinkkejä ekaluokkalaisen pukeutumisesta saa antaa. Ajattelin ihan peruspaitoja ja housuja. Ei mitään liian erikoista. Ja kohta alkaa ulkohousukelit, joten luultavasti mekotkin ovat pois laskuista. Vaikeaa.

Ystävänpäivän salaisuuksia

Facebookin ompeluryhmässä oli taas salainen vaatevaihto.
Nämä vaihdot ovat ihan parhaita, kun saa jännittää, mitä vastaanottaja tykkää saamastaan paketista ja sekin on jännää, mitä itse saa.

Tällä kertaa osallistuin kahdella paketilla, jotta molemmat muksut saisivat vaihdossa myös omat paketit.

Prinsessa saikin näin hienon mekon ja pipon.

Mekko on harmaata joustocollegea pinkein tehostein ja sekä rinnassa että niskassa on glittersilityskalvosta leikatut sydämet.

Tykkäsin erityisesti tuosta helman rullapäärmäyksen ideasta, kun eihän mulla itsellä ollut käynyt edes mielessä,
että kontrastinvärinen rullapäärme voi näyttää noinkin kivalta.
Pipo on kaksinkertaista trikoota ja siitä löytyy samanmoinen kimmeltävä sydän.
Neiti Prinsessa tykkäsi erityisesti noista glitterkuvista. Kaiken kimmeltävän perään kun on.

HarakkaHammas sai tosi kivan hupparin ja collegehousut.
Kerroin herran käyttävän kokoa 116cm, jotta varmasti olisi kasvunvaraa. 110cm taitaa olla vielä oikea koko.

Hupparissa on kiva leikkaus ja hupussa on värikkäät vauhtiraidat.
Collegehousut ovat kivan väljät ja niissä oli kuminauhan lisäksi nyöri vyötäröllä.

Ja katsokaa tätä ilmettä, oli aika mieluisat vaatteet.

Kiitos Prinsessan vaatteista kuuluu Annelle ja HarakkaHampaan vaatteista Jennille!

Ja mitäs mie ompelin?

Tässä vaihdossa kävi niin, että taas sain ommella paketin Vaasaan, samalle pienelle miehelle kuin viime vaihdossakin, jossa ompelin nämä.

Tällä kertaa valitsin vähän hillitymmät kankaat, mutta kutenkin niin, että olisivat pienen pojan mieleen. 

Pienempänä ompeluksena ompelin t-paidan, onko_nuo_nyt_koiria_vai_mitä_irvistelijöitä-jerseystä.
 T-paidan koko on 128cm, mutta eihän mulla ollut sellaista kokolappua, joten laitoin kuitenkin 122 senttisen lapun merkiksi,
jotta saaja osaisi pukea paidan oikein päin.

Isompana ompeluksena tein tylsästi hupparin ilman sen suurempia värkkäyksiä.

Tähän valitsin samaa vaaleansinistä resoria tehosteeksi kuin t-paidassa sekä vaaleansinisen vetoketjun.

Huppu on vuoritettu ja sieltä kurkkivat nuo samat koirat (vai mitä ne nyt oli?)

Terkkuja Vaasaan!

Toisen paketin ompelin Espooseen eräälle pienelle kaksivuotiaalle tytölle, joka juuri on siirtynyt käyttämään kokoa 92 cm.

Ja kun saan jonkun vision, niin yöunetkin meinaavat mennä, joten visiot on toteutettava. Puhun siis takkivisiosta.
Takit ovat nykyisin jotenkin kovin lähellä sydäntäni.

Tämmöinen visio siis.

Takkiin valikoitui harmaata tähtipuuvillaa, yhdistettynä harmaaseen ohueen vuoritikkiin ja vaaleanpunaiseen Hello kitty-puuvillaan.
Taskutkin jaksoin värkätä ja jopa muitakin yksityiskohtia.

Vaaleanpunainen vetoketju teki sen, ettei takki näytä poikien takilta.
Leukaa suojaava tuulilista on ihan ehdoton lasten takeissa.

Takkien ompelussa ärsyttävintä on tuo helman ompelu, mutta tässä takissa keksinkin huolitella helman puuvillavinokantin avulla.
Tuli siisti.
Myöhemmin kyllä huomasin Googlesta, että en mie tätä alun perin sitten ollut keksinytkään :)
Mutta ihan kiva ja helppo tapa kuitenkin ja aiompa tehdä niin joskus toistekin.
Takin kaava on sama Ottobren Against the wind, jolla olen tehnyt nyt aika monta takkia jo.

Takki sai kaverikseen ällösöpön huivin Viljamin puodin Hattarakekkereistä.
Toisella puolella on vaaleanpunainen velour ja reunassa pompulanauha.
Huivia voi käyttää kummin päin haluaa.

Ompelin sitten kaupan päälle vielä piponkin, sillä eihän nuo huivit ole kovin käteviä kaksivuotiaan pukeutumisessa,
niin onpahan ainakin mätsäävä pipo.
Tässä velour on päällä ja ohut trikoo vuorina. Otsalla ja ohimolla on hot fix -strasseja.

Olen jotenkin kovin tykästynyt tuohon harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmään ja sitä tullaan varmasti näkemään jatkossakin.

Kuokkavieraita ja muita tyyppejä

Ainoastaan joku toinen teistä himo-ompelijoista ja kangashamstereista tietää tämän tunteen. Te muut olkaatte onnellisia, kun ette yhtään tiedä, mistä minä puhun.

Siitä tunteesta, kun joku kangas iskee niin lujaa, että koko nainen menee ihan höperöksi.

Onnistuin kerran kuukausia sitten saamaan palan tätä Viljamin puodin Kuokkavieraat trikoota ja voih, kun se on niin ihanaa. 

Prinsessa katseli, kun höperö äitinsä silitteli kangasta ja tuumasi:

"Ompele siitä mulle mekko. Eipäs kuin hame. Eipä kun sittenkin paita." 

Minä näin tämän kankaan hupparina.

"No okei, tee huppari", sanoi Prinsessa.

Mutta enhän minä raaskinut. Silittelin vain kangaspalaani kuukausikaupalla. 

Huom! Minun kangaspalaani. :)

Kunnes sitten eräänä päivänä tajusin, että jos en nyt tästä ompele, niin kohta lapset ovat jo niin isoja, ettei koko kangas enää kelpaa heille.

Joten ompelin sitten hupparin.

Ensin ajattelin yhdistää tähän vaaleanpunaista. 

Mutta eihän minulla ollut sopivan väristä vetskaria. Joten valitsin tehosteeksi keltaista.

 Helmaan tarpeeksi mittaa, jotta voi käyttää leggareidenkin kanssa.

Hupun vuoritin valko-keltaraidallisella trikoolla.

Ihan kiva, vai mitä?

Ja ihan kivat hampaat, vai mitä?

PaaPiin Siiri ja myyry matkasivat luultavasti samoihin kemuihin.

Siiri laittoi jopa rusetin päähänsä koristeeksi.

(Tämän idean bongasin jostain toisesta blogista. Pahoittelut, kun en enää muista, mikä blogi kyseessä)

 Kangas näytti minusta ensin valkoiselta, mutta kun tarkkaan katselee, niin kyllä se helmenharmaa on.

Ja voi vitsit näitä Selian tyyppejä! 

Kuinka valoittavan ihana kangas!

Tästä olisin halunnut ommella myös HarakkaHampaalle poikamaisen version, 

mutta hän tuumasi, että ei voi, kun tarhan pojat nauraa.

Surullista.

Ja voi aurinko, tule takaisin, sillä kaikki kuvat ovat ihan sumuisia ja pimeitä. Näitä pimeitä kuvia odotettavissa seuraavat neljä kuukautta. Voih.

Päivänkakkaroita

Äiti: "Äiti leikkaa tästä nämä päivänkakkarakankaat..."

HarakkaHammas: "Äitii! Sie sanoit vessasanan!"

Äiti: "Enkä sanonut, sanoin päivänkakkara."

HarakkaHammas: "Äitii, taas sie sanoit vessasanan."

Äiti: "Sanoin päi-vän-kak-ka-ra, se on kukka, tämä kukka tässä kankaassa."

HarakkaHammas: "Ei tuo ole mikään vessasanakukka, se on rakastaa-ei rakasta-kukka."

Näin taas meillä :)

Mutta vaatteista tuli jopa omasta mielestäni kivoja.
Kankaat ehtivät taas marinoitua hetken kaapissa, mutta olen huomannut, että vaatteista tulee parempia, kun vähän ensin marinoi. Ihan kuten ruoanlaitossa.

Prinsessalle syksyvaatteita eskariin. Mekko punaisesta joustofroteesta.
Ylipitkät hihat ja kuminauha helmassa.

Kaulusta koristamaan iso punainen nappi.

Ruskea joustofrotee päätyi huppariksi.

Kaaritaskut ja rengasvetskari.

Tästä hupparista olen tosi innoissani, sillä sen ompelu sujui just eikä melkein. Jaksoin väkertää kaikkia yksityiskohtia ja jopa lisätä huolittelukaitaleen niskasaumaa peittämään.

Vihreä kangas puolestaan on trikoota. Oli joku sisäinen pakko saada yhdistää tähän vaaleanpunaista.

Kaula-aukkoon valenapitushalkio joustamattomasta puuvillasta ja päivänkakkaranappeja, joita olen tilannut Ebaysta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, syksyä kohti...