perjantai 20. helmikuuta 2015

Windy days

Olipa kerran IKEAn pöytäliina. 
Tosi kivan värinen kaupassa, täysin väärän värinen meidän keittiössä. 
Aikani sitä liinavaatekaapissa katselin, kunnes iski visio.

Takki. 

Pojalle.



Kerrankin ompelus, joka onnistui myös omasta mielestäni.
Toki tästäkin löytyy virheitä, mutta nyt en niitä etsi.


Sillä tämä on täydellinen.


Taskuineen ja tikkauksineen.


Huppuineen ja...


...sisältöineen <3

Yleensä aina oikaisen pitkien ompeluohjeiden jossain vaiheessa. Nyt en sitä tehnyt. 
Tämä takki on tehty täysin ohjeen mukaan, rintataskuineen kaikkineen. 
Myös hihoissa on piilossa hihan vuoriin kiinnitetyt hihansuuresorit, kuten ohjeessa.

Takin kuosikangas on siis pöytäliina. Ohut vuoritikki on Eurokankaasta, kuten myös hupun pilkkupuuvilla. Napit ovat Mummilta saadut. 

Kaavana Ottobre 1/13 Windy days, koko 116cm.


tiistai 17. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän salaisuuksia

Facebookin ompeluryhmässä oli taas salainen vaatevaihto.
Nämä vaihdot ovat ihan parhaita, kun saa jännittää, mitä vastaanottaja tykkää saamastaan paketista ja sekin on jännää, mitä itse saa.
Tällä kertaa osallistuin kahdella paketilla, jotta molemmat muksut saisivat vaihdossa myös omat paketit.

Prinsessa saikin näin hienon mekon ja pipon.


Mekko on harmaata joustocollegea pinkein tehostein ja sekä rinnassa että niskassa on glittersilityskalvosta leikatut sydämet.


Tykkäsin erityisesti tuosta helman rullapäärmäyksen ideasta, kun eihän mulla itsellä ollut käynyt edes mielessä,
että kontrastinvärinen rullapäärme voi näyttää noinkin kivalta.
Pipo on kaksinkertaista trikoota ja siitä löytyy samanmoinen kimmeltävä sydän.
Neiti Prinsessa tykkäsi erityisesti noista glitterkuvista. Kaiken kimmeltävän perään kun on.


HarakkaHammas sai tosi kivan hupparin ja collegehousut.
Kerroin herran käyttävän kokoa 116cm, jotta varmasti olisi kasvunvaraa. 110cm taitaa olla vielä oikea koko.


Hupparissa on kiva leikkaus ja hupussa on värikkäät vauhtiraidat.
Collegehousut ovat kivan väljät ja niissä oli kuminauhan lisäksi nyöri vyötäröllä.


Ja katsokaa tätä ilmettä, oli aika mieluisat vaatteet.


Kiitos Prinsessan vaatteista kuuluu Annelle ja HarakkaHampaan vaatteista Jennille!

Ja mitäs mie ompelin?

Tässä vaihdossa kävi niin, että taas sain ommella paketin Vaasaan, samalle pienelle miehelle kuin viime vaihdossakin, jossa ompelin nämä.

Tällä kertaa valitsin vähän hillitymmät kankaat, mutta kutenkin niin, että olisivat pienen pojan mieleen. 




Pienempänä ompeluksena ompelin t-paidan, onko_nuo_nyt_koiria_vai_mitä_irvistelijöitä-jerseystä.
 T-paidan koko on 128cm, mutta eihän mulla ollut sellaista kokolappua, joten laitoin kuitenkin 122 senttisen lapun merkiksi,
jotta saaja osaisi pukea paidan oikein päin.

Isompana ompeluksena tein tylsästi hupparin ilman sen suurempia värkkäyksiä.


Tähän valitsin samaa vaaleansinistä resoria tehosteeksi kuin t-paidassa sekä vaaleansinisen vetoketjun.


Huppu on vuoritettu ja sieltä kurkkivat nuo samat koirat (vai mitä ne nyt oli?)

Terkkuja Vaasaan!

Toisen paketin ompelin Espooseen eräälle pienelle kaksivuotiaalle tytölle, joka juuri on siirtynyt käyttämään kokoa 92 cm.

Ja kun saan jonkun vision, niin yöunetkin meinaavat mennä, joten visiot on toteutettava. Puhun siis takkivisiosta.
Takit ovat nykyisin jotenkin kovin lähellä sydäntäni.


Tämmöinen visio siis.

Takkiin valikoitui harmaata tähtipuuvillaa, yhdistettynä harmaaseen ohueen vuoritikkiin ja vaaleanpunaiseen Hello kitty-puuvillaan.
Taskutkin jaksoin värkätä ja jopa muitakin yksityiskohtia.


Vaaleanpunainen vetoketju teki sen, ettei takki näytä poikien takilta.
Leukaa suojaava tuulilista on ihan ehdoton lasten takeissa.


Takkien ompelussa ärsyttävintä on tuo helman ompelu, mutta tässä takissa keksinkin huolitella helman puuvillavinokantin avulla.
Tuli siisti.
Myöhemmin kyllä huomasin Googlesta, että en mie tätä alun perin sitten ollut keksinytkään :)
Mutta ihan kiva ja helppo tapa kuitenkin ja aiompa tehdä niin joskus toistekin.
Takin kaava on sama Ottobren Against the wind, jolla olen tehnyt nyt aika monta takkia jo.


Takki sai kaverikseen ällösöpön huivin Viljamin puodin Hattarakekkereistä.
Toisella puolella on vaaleanpunainen velour ja reunassa pompulanauha.
Huivia voi käyttää kummin päin haluaa.


Ompelin sitten kaupan päälle vielä piponkin, sillä eihän nuo huivit ole kovin käteviä kaksivuotiaan pukeutumisessa,
niin onpahan ainakin mätsäävä pipo.
Tässä velour on päällä ja ohut trikoo vuorina. Otsalla ja ohimolla on hot fix -strasseja.

Olen jotenkin kovin tykästynyt tuohon harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmään ja sitä tullaan varmasti näkemään jatkossakin.


perjantai 6. helmikuuta 2015

Vauvamuistamisia tilkuista

Ystävät ovat saaneet lähiaikoina vauvoja, joten päätin muistaa heitä jollain tavalla. 
Tuikitavallisen bodyn sijaan päätin ommella jotain pitkäikäisempää. 
Huomasin ompeluhuoneeni ovensuussa lojuvat tilkkusäkit. 
Joo-o, niitä on säkkikaupalla, sillä mitäänhän ei kannata heittää pois, sillä joskus voi tarvita. 
Tilkkusäkkien sisällöistä syntyi värikkäitä peittoja.


Toisen perheen prinsessalle valikoitui räväkkää pinkkiä.


Peiton nurjalla on auringonkeltainen fleece.



Toiseen perheeseen vähän hillitympää vaaleanpunaisen ja harmaan sävyjä.



Taustalla vaalean violetti fleece. 
Kerran aiemmin olen yhden tämmöisen tilkkupeiton ommellut ja on kuulemma ollut tykätty ja monikäyttöinen peitto.
 Menee varmaan vähän isommallakin muksulla retkipeittona.

Näitä oli mukava ommella, kun samalla tuli muisteltua, mistä ompeluksesta mikäkin kangas oli.
 Tilkkusäkkien sisältö ei kyllä juurikaan vähentynyt, joten tilkkujen tuhoaminen jatkukoon.

PS. Tehkää jotkut kavereista poikavauvojakin, sillä poikatilkkujakin on vaikka ja kuinka :)