sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kuokkavieraita ja muita tyyppejä


Ainoastaan joku toinen teistä himo-ompelijoista ja kangashamstereista tietää tämän tunteen. Te muut olkaatte onnellisia, kun ette yhtään tiedä, mistä minä puhun.
Siitä tunteesta, kun joku kangas iskee niin lujaa, että koko nainen menee ihan höperöksi.
Onnistuin kerran kuukausia sitten saamaan palan tätä Viljamin puodin Kuokkavieraat trikoota ja voih, kun se on niin ihanaa. 
Prinsessa katseli, kun höperö äitinsä silitteli kangasta ja tuumasi:
"Ompele siitä mulle mekko. Eipäs kuin hame. Eipä kun sittenkin paita." 
Minä näin tämän kankaan hupparina.
"No okei, tee huppari", sanoi Prinsessa.
Mutta enhän minä raaskinut. Silittelin vain kangaspalaani kuukausikaupalla. 
Huom! Minun kangaspalaani. :)
Kunnes sitten eräänä päivänä tajusin, että jos en nyt tästä ompele, niin kohta lapset ovat jo niin isoja, ettei koko kangas enää kelpaa heille.

Joten ompelin sitten hupparin.


Ensin ajattelin yhdistää tähän vaaleanpunaista. 
Mutta eihän minulla ollut sopivan väristä vetskaria. Joten valitsin tehosteeksi keltaista.


 Helmaan tarpeeksi mittaa, jotta voi käyttää leggareidenkin kanssa.


Hupun vuoritin valko-keltaraidallisella trikoolla.
Ihan kiva, vai mitä?
Ja ihan kivat hampaat, vai mitä?




PaaPiin Siiri ja myyry matkasivat luultavasti samoihin kemuihin.



Siiri laittoi jopa rusetin päähänsä koristeeksi.
(Tämän idean bongasin jostain toisesta blogista. Pahoittelut, kun en enää muista, mikä blogi kyseessä)

 Kangas näytti minusta ensin valkoiselta, mutta kun tarkkaan katselee, niin kyllä se helmenharmaa on.


Ja voi vitsit näitä Selian tyyppejä! 
Kuinka valoittavan ihana kangas!
Tästä olisin halunnut ommella myös HarakkaHampaalle poikamaisen version, 
mutta hän tuumasi, että ei voi, kun tarhan pojat nauraa.
Surullista.


Ja voi aurinko, tule takaisin, sillä kaikki kuvat ovat ihan sumuisia ja pimeitä. Näitä pimeitä kuvia odotettavissa seuraavat neljä kuukautta. Voih.