Kesä 2017 oli lyhyt, mutta vähäluminen.
Se oli ohi ennen kuin se ehti edes alkaa.
Mutta kesä se oli silti.
Ompelujen osalta kovin köyhä.
Yhdessä postauksessa voi kuitata koko kesän ompelut.
Toukokuussa tein tilaustyönä yhden voimistelupuvun.
Turkoosia ja minttua, sekä paljon strasseja.
Kaveriksi shortsit. Niihinkin upposi paljon strasseja.
Samantyylisen olen aiemmin ommellut Prinsessalle, mutta pitkähihaisena.
Oma neiti sai mustaa mystiikkalycraa ja muutaman soiron tehostevärejä.
Tämä on kuulemma äidin tekemistä puvuista lemppari.
Olen kuullut nuo sanat ennenkin.
Välillä hahmottelin pitkähihaista pukumallia.
Tästä olisi tullut Prinsessan voimisteluryhmän ryhmäpuku, mutta sitten keksittiin muuta ajanvietettä loppukesälle ja syksyksi, joten piti vetäytyä pois pukuprojektista.
Hieno puku joka tapauksessa. Vaikka itse sanonkin.
Siinä pitäisi olla nähtävissä vaikutteita revontulista ja tähtitaivaasta.
Loppukesästä oli pakko löytää aikaa ompelulle, sillä oli niiiiin kiva ompelujuttu vuorossa.
Keksimme siis ystäväni Petran kanssa, että pistetään pystyyn voimistelupukuvaihto.
Minä ompelin pitkähihaisen puvun Petran tytölle.
Pukuun valikoitui Oil look black ja Berry crush -väriset kankaat. Tällaista leikkausta en aiemmin ollutkaan tehnyt mihinkään pukuun.
Strasseja meni ihan hirveästi ja ne on tietenkin Swarovskin strasseja.
Tässä kuvassa nuo puvun värit näkyvät ehkä aidompina.
Petra ompeli meidän Prinsessalle aivan tosi hienon puvun.
Pakettia aukaistessa alkoi Prinsessan suusta kuulua kiljumista.
Petra oli applikoinut pukuun itse Prinsessan tekemässä spagaatihyppyä.
Oli bongannut laittamani kuvan instassa ja sieltä kopsannut kuvan pukuun.
Kadehdittavan tarkkaa näpertämistä.
En olisi itse ikinä jaksanut tehdä tällaista. enkä varmaan osannutkaan.
Takana oleva vyötärökaistale kruunaa puvun.
Sovitusvaiheessa seurasi miljoona erilaista pompputemppua uusi puku päällä.
Kiitos Petra! Tämä vaihto täytyy tehdä joskus uudestaan.
Siinäpä se meidän kesä.
Onneksi kesä on taas ensi vuonna.