Liian vähän pinkkiä

FB:n ompeluryhmässä käytiin pari haastetta. 

Niitä tuttuja, joissa ompeluaika on rajattu ja koneet huutaa hoosiannaa, 

kun hullu ompelija painaa kaasua.

Mie tekasin tämmöset.

 

Jostain lähiaikojen Ottobre -lehdestä, Mock denim pökät koossa 122cm. 

Housujen kangas on Lillestoffin farkkujerseytä Ottobren myymälästä ostettuna.

Lahjeresorit ovat kahdesta palasta ommeltu, keskellä tasosauma. 

Vyötäröllä sekä kuminauhakuja, että resorisuikaleesta tehty nyöri. 

Taskunsuussa strasseja, jotta ovat enemmän Prinsessan makuun ;)

Näissä on laskettu haara, jotta on vähän rennompi fiilis :)

Seuraavana iltana haaste jatkui ja kriteerejä tiukennettiin. 

Mie tekasin tämmösen (ja saumuri huusi armoa)

Emmin meille tekemästä tästä puserosta luvan kanssa apinoitu versio Prinsessalle.

Harmaasta puuvillavelourista ja housujen farkkujerseyn jämistä, piristettynä pinkillä.

Tähti on kaksinkertainen ja ommeltu vain suoralla ompeleella etukappaleen päälle. 

Tässä kaavapohjana joku Ottobren huppari, jossa oli ristiin menevä huppu. En nyt jaksa muistaa mallin nimeä. Koko 122cm ja reilulta näyttää. Helmassa nauhakuja, sirkkarenkaat ja resorista nyöri. Resorit kahdesta palasta.

Kauluksessa pari tähtinepparia.

"Liian vähän pinkkiä!", olivat Prinsessan ensimmäiset sanat nämä nähdessään...

Huoh.

Casual wear

Otin Mallikelpoisen haasteen vastaan ja aloin miettiä äiti-poika samistelua.

Mietin, mikä meitä kahta, kovin erilaista yhdistää ja kovin kovin vaikelta se tuntui. 

Löysin kuitenkin pari yhdistävää tekijää veriryhmän lisäksi :)

Molemmat tykkäävät pukeutua mukavasti. Ei puristavia farkkuja, ei tiukkoja vaatteita. 

Viimeistään HETI kotiin päästyä, täytyy farkut vaihtaa kotilökäreihin.

Toinen meitä yhdistävä tekijä on kotoilu. Yök, mikä sana, mutta kotona on kiva olla. 

Aina löytyy tekemistä. Minä, entinen "kyläluuta" olen myös alkanut viihtyä kotona.

Ja kotona olemisessa parasta on se, kun saa olla kotivaatteissa.

Molemmille meille ompelin kotikäyttöön lököhousut Kestovaippakaupan harmaasta joustocollegesta. 

HarakkaHampaan housut ovat oman kaavan ensimmäiset testiversiot. 

Omiin housuihini sain kaavan, kun purin entiset kotilökärit, jotka olivat jo päässeet siihen kuntoon, 

että hävetti pitää jalassa, jos vaikka joku soitti ovikelloa.

Farkunsininen tähtijersey on myös Kestovaippakaupasta. 

Kummallekin meille tein raglanmalliset paidat ilman sen kummempia kaavoja. 

Vähän mittaamista ja niks naks vaan saksilla leikeltiin sieltä täältä. 

Haasteen piti olla valmis ennen joulua, mutta kun hyvissä ajoin tietenkin aatonaattona aloin näitä ommella, 

niin eihän minulla ollut valkoista resoria riittävästi. 

Casual wear pukukoodina toimii kuitenkin hyvin myös näin joulun jälkeenkin.

Ja jos vielä lisää haluaa miettiä niitä yhdistäviä tekijöitä, niin taidetaan me olla aika samannäköisiäkin, kovaäänisiä 

ja tykätään herkuista molemmat :)

Prinsessa 6-v. toimi valokuvaajana tässä postauksessa.

Paitoja pikkumiehelle

Joku taitaa käydä öisin venyttämässä tuon nelivuotiaan melkein viisivuotiaan käsiä ja jalkoja, 

sillä taas ovat paitojen ja housujen hihat ja lahkeet lyhyitä. 

Onneksi on kasapäin kankaita ja saumuri. Niin ja Äiti.

Ja joululoma. 

Äiti + joululoma = ompelua tuntikaupalla.

Polkupyörät, lohikäärmeet ja kitarat ovat tilattu Majapuulta. 

Irvistelevät kummajaiset (koirat?) KVK:sta. Tämän hurjempia hirviöitä en suostu ompelemaan.

Leena Rengon suunnittelema Pohojalaaset ja karhu -jersey pääsi muistuttamaan HarakkaHampaan isän puolen sukujuurista. 

Tietääpähän tuota, mistä tuo nelivuotiaan melkein viisivuotiaan uho on peräisin :)

Lisää Pohojalaasista voi lukea Pikkukiisken blogista. 

Oman pohojalaaset -palan taisin tilata Pehemiän verkkokaupasta. Ei voi muistaa. Kankaita nimittäin on ja tulee lisää ovista ja ikkunoista. 

Ja vielä viikko jäljellä ompelulomaa.

Sweet candy

Tätä herrrrkullista trikoota oli pakko saada silloin heti, kun se ensimmäisen kerran ilmestyi Pikku Piltin verkkokauppaan. 

Tilasin silloin metrin palan ja aikomus oli tehdä molemmille lapsille jotain.

No niinhän siinä tahtoo käydä, että lapset kasvavat ja metri on auttamattomasti liian lyhyt palanen kahteen 116cm ja 122cm pitkähihaiseen. 

Mutta kun esittelin kangasta lapsille ja kyselin, että mitä tästä tehtäisiin, niin molemmat halusivat paidan ja vielä pitkähihaisen. Joten piti soveltaa.

Prinsessan paidan hihat tein pilkullisesta trikoosta.

Ja HarakkaHampaan paidan hihat raidallisesta.

Ja näin sain molemmille lapsille mieluisat paidat.

Vielä kun lahjoin lapset joulupukin tuomilla Englanninlakritseilla, sain pari sovituskuvaakin näpsäistyä.

Sweet candya jäi vielä palanen, josta saa pari pipoa. 

Taidanpa toisen tehdä omaan päähäni sopivaksi, sillä olen tunnetusti melko kova Englanninlakritsifani :)

Joululahjoja

Tänä jouluna ei aika riittänyt omatekemiin lahjoihin.

Suunnitelmia kyllä oli, mutta kiire vei mennessään ja kaikki suunnitelmat menivät pipariksi.

Ainoastaan kahteen pakettiin sain kääriä omatekemää.

Ystäväni auttoi minua eräässä "pienessä" projektissa. 

Hän ei suosunut ottamaan rahaa vastineeksi, joten sanoin maksavani ompeluksilla.

Ystävälleni ompelin tällaisen setin lämmittämään talven tuiskussa ja viimassa. 

Tuubihuivi on kaksinkertaista trikoota ja sen voi kietaista kaksi kertaa kaulan ympärille. 

Sopii niin ulkokäyttöön, kuin sisäkäyttöönkin. Pipon ja lapasten vuori on fleeceä.

Ystäväni pojalle kääräsin pakettiin sitten tämmöisen setin. 

Perushousut joustocollegea terästettynä raidallisella resorilla ja Majapuun kitarajerseystä pitkähihainen paita. 

Ottobren Henri-svetaritakin kaavalla ompelin joustocollegesta takin. 

Toimii ainakin omilla lapsilla paremmin kuin hupparit. 

Toivottavasti vaatteet pääsevät käyttöön.

Noshia

Nämä Noshin ihanan pehmeät jerseyt päätyivät vasta nyt vaatteiksi, 

sillä tässä nyt on ollut kaikenlaista ajanhukkaa, kuten yamk-opinnäytetyö ym.  :)

Mutta nyt on taas aikaa ompelulle.

Molemmat muksut saivat kamerakankaasta paidan ja raidalliset housut.

"Onko nämä kalsarit?", kysyi HarakkaHammas.

"Ei, kyllä ne on ihan oikeat housut."

"Onpa pehmeät ja ihanat", tuumasi HarakkaHammas.

"Kyllä Onnistakin pitää ottaa kuva, vaikka sillä ei olekaan uusia vaatteita..."

Nämä Noshin jerseyt vaikuttavat kovin laadukkailta. Ihan pehmeitä ainakin ovat. Saas nähdä, pysyvätkö käytössä hyvinä, sillä meillä on aiempaa kokemusta mäyräkoirakankaasta kahdessa värissä ja se ainakin kulahti rumaksi ihan muutamassa pesussa.

Ja loppuun pitää aina olla jonkinlainen irvistys, ainakin näiden muksujen mielestä.

Vielä muutama joululahjaompelus ja josko se sitten olisi vuosi paketissa.

Kuokkavieraita ja muita tyyppejä

Ainoastaan joku toinen teistä himo-ompelijoista ja kangashamstereista tietää tämän tunteen. Te muut olkaatte onnellisia, kun ette yhtään tiedä, mistä minä puhun.

Siitä tunteesta, kun joku kangas iskee niin lujaa, että koko nainen menee ihan höperöksi.

Onnistuin kerran kuukausia sitten saamaan palan tätä Viljamin puodin Kuokkavieraat trikoota ja voih, kun se on niin ihanaa. 

Prinsessa katseli, kun höperö äitinsä silitteli kangasta ja tuumasi:

"Ompele siitä mulle mekko. Eipäs kuin hame. Eipä kun sittenkin paita." 

Minä näin tämän kankaan hupparina.

"No okei, tee huppari", sanoi Prinsessa.

Mutta enhän minä raaskinut. Silittelin vain kangaspalaani kuukausikaupalla. 

Huom! Minun kangaspalaani. :)

Kunnes sitten eräänä päivänä tajusin, että jos en nyt tästä ompele, niin kohta lapset ovat jo niin isoja, ettei koko kangas enää kelpaa heille.

Joten ompelin sitten hupparin.

Ensin ajattelin yhdistää tähän vaaleanpunaista. 

Mutta eihän minulla ollut sopivan väristä vetskaria. Joten valitsin tehosteeksi keltaista.

 Helmaan tarpeeksi mittaa, jotta voi käyttää leggareidenkin kanssa.

Hupun vuoritin valko-keltaraidallisella trikoolla.

Ihan kiva, vai mitä?

Ja ihan kivat hampaat, vai mitä?

PaaPiin Siiri ja myyry matkasivat luultavasti samoihin kemuihin.

Siiri laittoi jopa rusetin päähänsä koristeeksi.

(Tämän idean bongasin jostain toisesta blogista. Pahoittelut, kun en enää muista, mikä blogi kyseessä)

 Kangas näytti minusta ensin valkoiselta, mutta kun tarkkaan katselee, niin kyllä se helmenharmaa on.

Ja voi vitsit näitä Selian tyyppejä! 

Kuinka valoittavan ihana kangas!

Tästä olisin halunnut ommella myös HarakkaHampaalle poikamaisen version, 

mutta hän tuumasi, että ei voi, kun tarhan pojat nauraa.

Surullista.

Ja voi aurinko, tule takaisin, sillä kaikki kuvat ovat ihan sumuisia ja pimeitä. Näitä pimeitä kuvia odotettavissa seuraavat neljä kuukautta. Voih.