Ei mennyt ihan putkeen. Ei. Ongelma oli hihat. Kaavassa hiha koostui kahdesta osasta; etuhihasta ja takahihasta. Ajattelin, että sen kun vaan leikkaa ne yhtenä kappaleena, niin saa yhden hihan. Ei se ihan niin mennytkään, kun hihan yläosa oli kaareva. Kai siihen oikeasti olisi joku keino. Joku jota minä en tiedä. No, ompelin hihat takakappaleeseen kolme kertaa ja väistämättä tuli mieleen lasten satu hiirestä, jolla ei ompelut menneet ihan putkeen. Lopulta sain tekeleeni näyttämään hupparilta. Ja aion todellakin mennä se päällä julkisille paikoille (ainakin lähiSiwaan).
Syy siihen, miksi en halunnut hihan koostuvan kahdesta kappaleesta on nuo raidat. Olen maailman onnettomin kohdistamaan raitoja. Joskus onnistuu, tuurilla. Ihana tummansininen raitatrikoo, hupun apilatrikoo ja resorit ovat Kestovaippakaupasta. Kauluksen vetskarit ovat Royal-tuotteelta. Hihoissa on tarpeeksi mittaa tälläiselle metriheikillekin ja samoin hupparin helman resori mahdollistaa sen, että voi vaikka pyöräillä ilman, että selkä näkyy. Helmaresorin avulla hupparin saa kivasti pussittamaan vatsan kohdalta, joten jenkkakahvat ja kesän grillaukset saa sinne piiloon. Noita resoreita ei alkuperäisessä kaavassa ollut. Jätin myös taskut tekemättä, koska en jaksanut värkätä. Tästä tuli mun suosikki. On ihan mun lemppariväri.
Näitä lisää. Joustofroteesta, joustocollegesta, velourista, pitsivetoketjuilla, napeilla, neppareilla...
Tilasin muuten ompelusteni nimikointiin omia ompelumerkkejä. Nämä tulivat Ruotsista, minanamnbandista. Toimitusaika oli juuri sen mitä lupasivatkin, kaksi viikkoa. Tykkäsin eritoten siitä, että näitä sai 50 kappaleen seteissä. Joissakin verkkokaupoissa myydään vain isoja eriä, esim 200 kappaletta, joka on aika iso määrä, jos merkit eivät olekaan mieluisia.
Nämä kyllä ovat mieluisia ja pääsevät käyttöön. Toiset mustia ja toiset valkoisia.
Harakkahammashan on tuon meidän pikkumiehen lempinimi. Isosiskon keksimä aikoinaan, vaikkei veljellä silloin vielä hampaita ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti